maanantai 26. syyskuuta 2016

Moikka!

Huh hei! Pitkästä aikaa.

Läppäri on löytynyt muuttolaatikosta, tavaratkin ovat alkaneet jo pikkuhiljaa löytää paikkojaan uusissa neliöissä. Kirjoitan tätä postausta Epen päiväuniaikaan taukotekemisenä opparin kirjoitukselle, vähän rennompaa kirjoittelutyötä.

Mitä meille kuuluu? Kiitos kysymästä, oikein kiireistä! Päivät menee huristen ja uskomatonta ajatella että ollaan oltu Savonlinnalaisia jo kaksi viikkoa. Meillä on kiukuteltu rokotteita, hampaita, vatsaa, ehkä muuttoa ja nyt viimein elo alkaa olemaan tasaisempaa ja iloisempaa. Mies on elänyt informaatioähkyssä uuden koulun saralta ja minä olen keskittynyt uuteen kaupunkiin tutustumiseen, laatikoiden purkamiseen ja uuteen arkeen totutteluun. Elin koko loppukesän miettimällä vain kesän menoja ja rientoja ja suunnittelin Epen 1-vuotisjuhlia. Sen pidemmälle en uskaltanut edes ajatella, sillä en tiennyt mikä meitä täällä odottaisi. Muutto yli 300 kilometrin päähän miehen koulun perässä, josta minä ja Epe ei tunneta ketään.

Luojan kiitos, ystäväni Lahden opiskeluajoilta perheineen ei karannutkaan pohjoiseen päin vaan jäi tänne, joten nyt minulla on ihana ystävä ja Epellä roolimalli (vuotta vanhempi poika) noin viiden minuutin kävelymatkan päässä. Luojan kiitos, sosiaalinen media helpottaa kovasti verkostoitumista ja tutustumista uusiin ihmisiin. Olenkin tavannut jo useita mukavia paikallisia äiti-ihmisiä, käynyt Nosh-kutsuilla ja suunnittelen Halloween-naamiaisia, joissa tarkoituksena olisi tutustua lisää uusiin ihmisiin mukavien juhlien merkeissä. Luojan kiitos on puhelimet, joilla pitää rakkaisiin yhteyttä oli välimatkaa miten paljon tahansa. Ja luojan kiitos tiedän, että pääsen täältä tapaamaan rakkaita kunhan niin sovimme.

Nou hätä siis! Uskallan jopa kahden viikon perusteella sanoa viihtyväni täällä. Asumme todella lähellä keskustaa, mäen päällä, joten menoja tulee punnittua tarkemmin jaksanko tallata kohta tuon järkyttävän mäen ylös vaunuja työnnellen... Jerry arvostaa kovasti meidän lähellä olevaa pururataa ja pääseekin päivittäin metsään juoksemaan. Täällä on järvinäköala JOKA PAIKASSA. Jopa Citymarketin parkkipaikalta! Kertoessani ihmisille, että muutamme Savonlinnaan kuulin monelta kommentin "Se on kaunis paikka" ja jätin siihen vastaamatta että mitenköhän se sopeutumistamme auttaa, mutta voi kyllä se auttaa! Tämä on ihan uskomattoman kaunis paikkakunta! Hauskaa on myös se, ettei tarvitse punnita vaihtoehtoja, kun vaihtoehtoja ei juurikaan ole ;) Tällaiselle vaiheilijaperheelle helpottaa elämää huomattavasti!

Tällä hetkellä perheemme suurin riita on, että kuka saa tehdä koulutehtäviä rauhassa. Eikö ole mainio "riidan" aihe? Vuorottelemme yhteisen perheajan ja sen kanssa kumpi hengaa Epen kanssa ja kumpi näpyttelee koneella. Vihdoin uskallan siis ääneen sanoa, että opinnäytetyöni todella etenee! 8 sivua puhdasta priimaa on jo valmiina, tutkimuskyselyn tulokset pötköttää parhaillaankin vieressä odotellen niiden litterointia ja kirjastossa odottaa lähdemateriaalit noutamista. Ohjaaja koululta sovittu ja aikatauluksi olen asettanut joulun takarajaksi. Jouluna juhlitaan valmistujaisia!

Blogiaiheita olisi monia päässä pyörimässä, tärkeimpänä Epen 1v päivitys, synttäreistä kuvia, valokuvauksista juttua ja New York-postaussarjakin on kesken, puhumattakaan unipostauksesta, jonka taisin lupailla jo elokuun aikana. Blogi kuitenkin jää nyt opparille kakkoseksi ja päivittelen tätä aina välipalana arjen keskellä. Kiva, jos täällä vielä lukijoita pörrää!

Laitan vielä vähän kuvia loppuun. Palataan!







1 kommentti:

  1. Kiva lukea teidän kuulumisia ja nähdä kuvia uudesta kodistanne. Savonlinna on kaunis kaupunki, minullekin tuttu. Itsehän olen kotoisin Mikkelistä ja isäni puolen sukua asuu Kerimäellä ja Savonlinnassa eli tuttua seutua minullekin.

    Kiva kun olet saanut ohjaajan opinnäytetyöhön. Tsemppiä sen kirjoittamiseen! Sattuneesta syystä minäkin odotan sen valmistumista.

    VastaaPoista