Juhannus

Juhlapyhäahdinko. Olisi ihanaa viettää vuoden juhlapyhät juhlien ja kehittää uusia perinteitä. Niin ettei joka kerta kun koittaa vappu, juhannus, joulu tai uusi vuosi tarvitsisi miettiä mitä tehdään, missä ja kenen kanssa.

Jos minulta kysytään, niin kuvailisin unelmien juhannustani veden äärellä grillaten, aikaista kokkoa katsellen, saunoen ja lasten mentyä nukkumaan viiniä juoden ja rupatellen, ehkä lautapelejä pelaillen. Juhannusta voisi olla viettämässä tuttavaperhe jos toinenkin. Toisinsanoen, kuvailen unelmien juhannustani samalla tavalla kuin olen itse viettänyt lapsuuden juhannuksia. Vietimme juhannukset isäni ammattiliiton kesänviettopaikalla tai isovanhempieni veneellä Saimaalla. Molempia paikkoja yhdistää juuri nuo edellä mainitsemani asiat ja näiden lisäksi oli mukavaa, kun lapsena ei koskaan tarvinnut olla yksin. Juhannusta oli juhlimassa muitakin perheitä, joten seuraa löytyi niin aikuisille kuin lapsillekin.

Olemme miehen kanssa olleet nyt viisi juhannusta yhdessä. Ensimmäisen vietimme erillään omien kavereiden kanssa juhlien, toisena reissasimme yhdessä Italiassa, kolmantena ja neljäntenä minä olin töissä ja mies kotona tai lähistöllä kavereillä kylässä. Tämä viides juhannus oli meidän ensimmäinen lapsiperheenä ja tekemistä pohtiessamme emme saaneet mitään suunnitelmia ajoissa aikaan. Silti meillä oli oikein mukava juhannus!

Mökkipäikkärit

Juhannusaattona mies oli aamun töissä ja kävimme pörräämässä hyvin hiljaisessa kauppakeskuksessa. Iltapäivästä leikimme koko perheen voimin, puuhailimme kotihommia ja lähdimme käymään iltalenkillä paikallisen kahvilan järjestämässä juhannusjuhlassa, jossa oli pienet lavatanssit. Juhannuspäivänä saimme kutsun uudelta perhetuttu-tuttavuudelta Jätkäsaareen, jossa on Epeä viisi päivää nuorempi poika. Grillailimme, saunoimme, katseltiin poikien puuhia ja poikien mentyä nukkumaan pelailtiin lautapelejä. Saunaterassilta oli merinäköala, joten tässähän oli kuin olikin aineksia tuohon täydelliseen juhannukseen, olisi kaiketi pitänyt vielä youtubesta katsella juhannuskokkovideo, niin avot!

Tänään sunnuntaina piipahdimme Päijät-Hämeessä miehen vanhempien mökillä. Epe sai maistaa ensimmäistä kertaa metsämansikoita, joista piti kovasti ja hän kasteli varpaitaan järveen, josta ei pitänyt niin kovasti. Mökillä oli miehen sukulaisia, joita on mukava tavata ja eniten nautin siitä, kun näen miten tärkeä ja rakas Epe on heille. Mökillä oli muutenkin mukavaa, sää suosi ja pidän mökistä hurjasti! Laiturilta näkyy vihkikirkkomme, mökki on Vesijärven rannalla ja mökki on sopivan maalla ja kuitenkin lähellä kaupunkia. Suuntaamme mökille miehen kesälomalle pidemmäksi aikaa, jolloin ehdimme kunnolla nauttimaan mökkeilystä pikavierailujen sijaan. Haaveissani olisi ainakin kalastusreissu, vastan sitominen ja saunominen ja läheisessä kesäteatterissa vierailu.

Valokuvia valitessa pysähdyin miettimään kuinka ihana ja onnellinen elämäntilanne meillä tällä hetkellä on. Kuinka paljon voikaan rakastaa omaa perhettään? Kuinka onnekas olenkaan lähipiiristäni. Meinasin kirjoittaa tähän ensi vuoden juhannusta varten muistutuksen, että järjestä juhannussuunnitelmat ajoissa, mutta toisaalta voisinkin kysyä miksi, sillä tämähän sujui näinkin mainiosti. Ja ensi vuodesta on mahdoton sanoa vielä, missä sen vietämme. Voi nimittäin olla, että asumme silloin järven rannalla, sillä mies sai tiedon olevansa ensimmäisellä varasijalla hakemaansa koulutukseen, jaiks ja ääks! Onhan jonkun nyt pakko olla ottamatta paikkaa vastaan, jolloin mies pääsisi. Ärsyttävä ja samalla onnekas tilanne. Mustavalkoisesti ajateltuna mies ei tullut valituksi kouluun. Mutta samalla todella suuri toivon kipinä on olemassa, että kuitenkin miehen unelma olisi astetta lähempänä. Nyt siis kaikki peukut ja varpaat pystyyn!